Vangittuna sun syleilyssä 
tie katkennut sydämeen 
ei kai ole helppoa irrottaa 
ei valo kanna pimeässä 
sokeana huomiseen 
taas saa se riittää 
vaikkei annettavaa oo. 

Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin 
paikoilleen nielevät osansa 
ja niin kai minäkin teen 
osamme onnesta joka hetki pienenee 
kun ei uskalla katkaista 
taas käteni palvelee 

Astun maailmaasi pimeästä 
vaikeampi hengittää 
alaston oon taas sinun käsissä 
kanna minut tai irti päästä 
aina samaan tyhjyyteen 
taas saa se riittää 
vaikkei annettavaa oo 

Ja niin hiljaiset kääntyvät takaisin 
paikoilleen nielevät osansa 
ja niin kai minäkin teen 
osamme onnesta joka hetki pienenee 
kun ei uskalla katkaista 
taas käteni palvelee 
[x2]