Tapio Rautavaara - Päivänsäde Ja Menninkäinen (versio 1965) lyrics

rate me

(Säv. & san. Reino Helismaa)

Aurinko kun päätti retken,

siskoistaan jäi jälkeen hetken

Päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo maille hiipi.

Päivänsäde, kultasiipi

aikoi juuri lentää eestä sen.

Kun Menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,

se juuri oli noussut luolastaan.

Kas, Menninkäinen ennen päivän laskua ei voi

milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa -

Menninkäinen rinnassansa

tunsi kummaa leiskuntaa.

Sanoi: "Poltat silmiäni,

mutten ole eläissäni

nähnyt mitään yhtä ihanaa!

Ei haittaa, vaikka loisteesi mun sokeaksi saa,

on pimeässä helppo taivaltaa.

Jää luokseni, niin kotiluolaan näytän sulle tien

ja sinut armaakseni vien!"

Säde vastas’: "Peikko kulta,

pimeys vie hengen multa,

enkä toivo kuolemaa.

Pois mun täytyy heti mennä,

ellen kohta valoon lennä,

niin en hetkeäkään elää saa!"

Niin lähti kaunis Päivänsäde, mutta vieläkin,

kun Menninkäinen yksin tallustaa,

hän miettii: ”Miksi toinen täällä valon lapsi on

ja toinen yötä rakastaa?”

<br />

<br />

Thanks to M.A.Tikka