Tapio Rautavaara - Kulkuripoika lyrics

rate me

(Säv. Trad., san. Tapio Rautavaara)

Kulkuripoikana maailmalla

kävin minä kerran lännen mailla.

Syksyllä hiljaisella

hei, pienellä pakkasella.

Farmari-isänniltä kyselin töitä,

tallin vintillä makasin öitä.

Länketti kylkeni alla.

Hei, mielellä kaihoisalla.

Työt oli loppunut farmareilta,

ansiot jätkiltä, souvareilta.

Talvi se uhkasi jäinen.

Hei, pakkanen harmaapäinen.

Talo oli suomenruotsalainen,

jonneka poikkesi matkustavainen.

Illalla pimiällä.

Hei, mielellä ikävällä.

Talosta se kuului tanssin huiske

sekä hienon laulun luiske,

kartanolle asti.

Hei, ruotsin voittoisasti.

Koputin mä ovelle sykkivin syömmin.

Luulin saavani ehkäpä lyönnin,

vaan ei saa olla arka.

Hei, kulkuripoika parka.

Ovi se auki mulle sysästiin

ja ruotsin kielellä kysästiin,

Että ”Va’ ska du vara min poike?”

Hei, ymmärsin sen oikkeen.

Vastasin siihen mä suomen kielin:

”Juomista hieman saada mielin,

vettä mä olisin vailla.

Hei, janottaa hemmetin lailla.”

Suomen kielinen vastaus multa

herätti talossa riemun tulta.

Joka ikinen pyysi:

”Hei, komma du hit min hyysi”.

Isäntä se minua kädestä kinnaa.

”Kom, kom inne, du jävlattu finne.”

Tarjosi kuupalla viinaa.

Hei, jano ei meitee piinaa.

Talossa sato oli korjattu juuri,

josta se riemu oli näin suuri.

Oluttynnyri lattialla.

Hei, viskiä pöydän alla.

Talossa ei ollu kun muutama henki,

isäntä ja emäntä ja piika ja renki.

Kaikki oli humalassa.

Hei,nurkassa kumarrassa.

Emäntä se tarjosi ööliä mulle

kuin vieraalle parhaalle kutsutulle.

Ilmaisi suosiotansa.

Hei, hymy oli huulillansa.

Ryyppäsin olutta ja ryyppäsin viinaa,

tanssitin emäntää ja tanssitin piikaa

ja olin minä aika lailla,

hei, mieltä ja järkeä vailla.

Kello oli ehtinyt lyödä jo kaksi.

Väsymys ja uni tuli vierahaksi

saapuen seurahamme.

Hei, lamaten intoamme.

Emännän silmissä maailma hyllyi.

Renki ja piika ne nurkassa pyllyi

täydessä unelmassa.

Hei, kilvan kuorsaamassa.

Isäntä yritteli vähä förbanna,

venska och finska, inte alttisamma,

vaan olkaa te niin kuin hemma.

Hei, tanssittakaa min Emma.

Isäntäkin vaipui jo keinutuoliin.

Uni löi leimansa silmäluomiin.

Kuorsaus talon täytti.

Hei, ainakin siltä näytti.

Emäntä se hyllyvä pyöreä muori,

naurusuinen iloinen ja nuori,

muuttui tuttavammaksi.

”Hei, meitähän oli vain kaksi.”

Hänenkin jo vihdoin yllätti uni

horjuen kun hän syylihini tuli.

Tarjosi kaulalle kättä.

Hei, ilman pyytämättä.

Isäntä se nukkuukin luuria unta,

syömmessä kierryttä kirotunta.

Hyppäsi seisomahan.

Hei, päästäen mölyn pahan.

”Mitä sinä meinaa, mitä förbanna.

Ryyppä min ööli ja halata min mammaa.”

Vielä se isäntä huusi:

”Hei, alahan korjata luusi!”

Länketti-nippuni nurkasta väänsin.

Kaihoten emännälle selkääni käänsin.

Läksin mä reissuun jälleen.

Hei, pitkälle ikävälle.

Vaan aamulla varhain kun aurinko paistoi,

matka se taasen jätkälle maistoi

maantiellä leviällä.

Hei, mielellä keviällä, hei!

<br />

<br />

Thanks to M.A.Tikka