Stabi - Ei Koskaan lyrics
rate meMä tiedän, sä et käsitä, mut en mä siihen pyrikään
Mä tiedän, et voi koskaan tuntee samaa, mut voin yrittää
Saada sut tajuamaan sen mist sul ei oo hajuakaan
Ja totuus on et onnellinen loppu o saduissa vaan
Sisältä pehmee vaik ulkopuolelta kova
Toisinkin on ollu, kun kelaa toisinaan aikoja
Ala-asteella vuon' '93 silloin ykstoist vuotta
Silloin mä olin yksin ilman ketään kehen luottaa
Aamul ku heräsin, tiesin heti mitä edessä
Aamupäiväl kouluun ja takas kotiin naama veressä
Tiesin mitä odottaa, silti aina pakko jaksaa
Matkaa samaa tietä kouluun, ottaa samat iskut vastaan
Fyysisii tai henkisii, lopulta mitä eroo niil on
Oisin voinu kostaa kaikille mut vedin eron siin
Et en halunnut tulla samanlaiseks, kun ne koskaan
Viis vuot ei kouluu, vaan kidutuslaitosta
Kipu ei koskaan lakkaa, se vaan kytee ja kasvaa
Tappaa kaiken ilon ja jättää tuskan ainoastaan
Oli aikoi joilloin mietin kantsisko vain hukkuu hankeen
Hankkiutua eroon muista vai viiltää ranteen
[Kerto x2:]
Ei koskaan enää, ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää, voin tänään rauhas herää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa
Joka kerta oisi halunnu vaan jäädä sänkyyni nukkumaan
Passaa kaiken kivun ja unohdukseen hukkua
Yksin itkin öit mun sängys ku vaa halusin paeta
Tuskaa ja muiden syöttämii ikuisia valheita
"Kyl sä pääset eroon siitä, jos vaan itse haluat..."
Kun ensin verta pitää valua ennen ku kukaan tajuaa
Sit vast ku jotain tapahtuu, sit vasta aukee silmät
Ku sokeet ihmiset ei suostu näkeen totuut millään
En kellekään kertonu, en kellekään valittanu
Pelko kostosta piti vaan itteni parissa mut
Niihän mun kanssa frendei, jotka ymmärs mitä mä teen
Vetäkää käteen, ei tarvi enää kellekään pätee!
Vaik nykyään aikuinen ja täysin omillaan
En vieläkään voi rauhottuu ja rauhassa vaan chillaa
Demonit vaivaa siihen asti, kunnes mut haudataan
Mut en mä pelkää - Vast sit oon todella vapaa!
[Kerto x2:]
Ei koskaan enää, ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää, voin tänään rauhas herää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa
Vielkin arvet on näkyvil mun sielussa
Päivittäin se tie musta elämän ilon vie musta
Oon tehny melkein kaiken, et pääsisin tuskaa pakoon
Käyny melkein tuolla puolen, oon melkein kuolematon
Ainakin sen perusteella, miten lähellä oon käyny
Mun elämä melkein päätty, taivaan portitkin oon nähny
Vaeltanu pimeydessä kauan ilman määränpäätä
Satakuuskyt vauhtii ilman vöitä, vaik tiellä on jäätä
Keksit ihan mitä tahansa oon varmaan tehny senki
Oon käyny rajal asti, mut silti jääny henkiin
Jou, en usko et haluut ees tietää kaikkee
Kaikesta huolimatta siit kertominen on vaikeet
Avata solmut, nousta maasta jälleen pystyyn
Ja ehkä jonain päivänä mä vielä siihen pystyn
En tänään, haluaisin unohtaa vaan täks illaksi
Vedän pipon syvemmälle ja suljen silmät hitaasti
"Jou... Mä en voi koskaan unohtaa...
Vaikka kuinka paljon halusinki.. En koskaan!"
[Kerto x4:]
Ei koskaan enää, ei tätä paskaa enää
Ei koskaan enää, voin tänään rauhas herää
Ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan
En mä voi antaa olla, enkä koskaan unohtaa
