Pyhimys

Pyhimys - Salainen maailma

rate me

salainen maailma

salaisuudet paisuu

mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus

mun tulevaisuus ei sitä miten mä sen nään

potentiaali riittää selkeesti vähempään

siit lähetään

mihin päädytään

ehotan et tähän paikalleen jäädytään

ehkä sillon oisin hetken paikallaan

mun aika on palaneena savuna taivaalla

mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee

kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet

mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta

en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta

mä oon supliikki poika

kerron tarinoita

mutten tee mitään kunnolla

kaikkeni koitan mut ei se auta

ku uskon omatki jutut puhtaal omal tunnolla

täl levyl puhun totta pelkästää

mut tää laulu on rehellisin kaikista

en ota edes reppuu selkäänkään ilman et muokkaisin sen päässäni lainiks

täl hetkel makaan nurtsilla selvänä

unelma on saada aikaan kaks versee

ku lauluissa mä oon lentäjä

en pelkääjä

haaveet asuu siel eikä mieli oon niin selkee

luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa

mut toivo katos matkal

kuka mä oon sitä omimaan

mä toivon et must ois hyötyy

mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy

vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn

et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy

mut lyökää

kai mä kestän sen hengis

oon yksin mun kengissä

eri persoonat jengissä

moni matkustaa ulkomaille

mä pakenen

mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet

jatkuvasti loukkaan omii rajojani

periaatteet paskaks

kuhan saan aikaan sanojani

kirjotin tän kiinassa, espanjassa, hollannissa, meksikossa irlannis ja intiassa

mut oikeesti vaan viinas ja jossain paskassa

mut siitä puhuminen ei oo viisasta

tajusin et koko ajan kuljen unissani

peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani

mut en voi tehä tälle yhttään mitään

en ennkuin tunnen oireet luissani

mä oon miettiny mistä tää johtuu

mis on kohtuus

haluun takas kohtuun

miten joukkueurheilija joutuu

yksilölajiin

mä kaipaan parisoutuu

ennen kulkuri poimi kukat

ei poimi enään

tuntuu et ei mun kiintymisvietti toimi enään

en osaa olla avoin niinku normaalit

mä en kuule huutoo

tuu kuiskaan se korvaani

sen mä ymmärrän

mut ei se piristä

mä en jaksa edes silmiä siristää

ei oo apuu ees vireenin kiristä

näin vekkari on ainoo joka tykkää piristä

mä tykkään vaan mennä nukkumaan

auta tätä joustinpatjaa hukkuvaa

pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen

laitan mun panoksen lyön vetoo koko lapsuuden

en osaa kaivaa tätä syvemmälle

täs se oli

uus salatut elämänne

mun salainen maailma

riimien muodos

tätä se on luonnossa

lauletaan kuorossa

Thanks to Jänö for correcting these lyrics

Thanks to Bufab for correcting these lyrics

Thanks to jonde for correcting these lyrics

Thanks to Sebusiain for correcting these lyrics

Get this song at:  amazon.com  sheetmusicplus.com

Share your thoughts

0 Comments found