Pyhimys

Pyhimys - Intialainen Enneuni

rate me

mä herään keskel yötä intiassa

mä näin unta ja se on nopee pakko parsii kasaan

ku nyt se on vielä palasina alitajunnassa

ja jos se katoo sitä ei oo olemassakaan

mä olin tullu siin unes käymään suomes

mul on ikävä kotii ja niin ikävä sun luokses

teen mitä vaan vuokses

ei oo nähty pitkään aikaan

ja kun puhelin ei toimi mä käytän unen taikaa

mä sanon: mä tiedän et tää on unta kato vaikka

aloin ottaa pois paitaa ku unessa se ei haittaa

me oltii ilman vaatteita keskel katuu

mä pakenin satuun ku tää todellisuus sattuu

mä lensin ilmaan et sä tajuisit varmasti

et tää ei oo todellista vaik itelleni varmaan

koitin selitellä et mun mieli palaa intiaan asti

aamuun jossa tääki perustuu kai karmaan

mä suutelin sua ku me seisottiin alasti aleksanterinkadul

mut sä suutelit mua jotenki paljo vähemmä rakastavasti

vaik daram salasta asti olin tullu sun luo

mä kysyin: etsä enää tykkää tosta

sä vastasit et tykkään mut se ei ollu totta

mä tunsin sun eleet paremmi ku kukaa koskaa

ja hyvästelin sut koska tunsin et mä herään kohta

ja siin mä makasin, takas delhissä

otin silmät sikkurassa kännykän penkiltä

ekaa kertaa viikkoihin on palkkei kentissä

ja mä tekstaan et ootsä viel ees hengissä

sä vastaat, meiän pitää puhuu tosiaa mut kasvotusten

sitku sä tuut sieltä kotiin taas

mitä toi tarkottaa mä säikähdin tosissaan

mun sydän hakkaa hulluna vaik se on kai jo osissa

en mä voi venaa, päästä mut pälkähästä

onko tää nyt se et haluut mut pois sun elämästä

mä odotan, odotan, odotan onneton ja sä vastaat vaan lyhyesti: on

likasel lakanalla kaukana kaikesta tähä ei voi jäädä

palaaminen on vaikeeta

pysähtyy riksat ja lehmät ja muut

vaik takas tulisin, en takas tuu

likasel lakanalla kaukana kaikesta tähä ei voi jäädä

palaaminen on vaikeeta

se mistä lähin ei oo olemassa enää

sama maa muttei venaamassa ketää

mä en tiedä selviinks mä himaan intiasta

oon kestäny tän kaiken paskan aamukammasta

piikkei repimäl on takas kiire sylii

tää meni iha yli, en ymmärrä sua hyvi

ollaan selviytyjä tyyppei, ei selvittäjä tyyppei

ja ehkä me ei vaa onnistuttu selvittää niit yhtei

jotka paino ja paisu

mut ennen ku lähdet kerro näitkö saharassa maailman kirkkaimman tähden

kerro mitä kävi, moikkaa mua mun unessani

me ei puhuttu sanaakaa mun takasi tullessani

eikä puhuttakkaa varmaa enää koskaa

joskus jotain kaunista voi hautautua roskan alle

ja kai sä muistelet mua silti iha hyvällä

sisimmässä syvällä, en oo aina susta jyvällä

ja millo minnekki tie tää kulkee

nii takas voi palata aina ku silmät sulkee

likasel lakanalla kaukana kaikesta avaa mun silmät ehkä ihan aiheesta

riksat jatko taas pärinää

vaik maapallo pysähty se ei kadottanu väriiän

Thanks to Esa for these lyrics

Get this song at:  amazon.com  sheetmusicplus.com

Share your thoughts

0 Comments found