Mika & Turkka Mali - Kummallinen Talo lyrics

rate me

(Säv. Vladimir Vysotskij, san. Turkka Mali)

Kummallinen talo, auki monta ikkunaa.

Niiden suuret silmät rotkoon tuijottaa.

Ja portit avoinna niin ruosteisina,

kuin irti päässeet ois’ ne rautakahleistaan.

Se talo köyhä on, vaan riisun hevosen.

”Hei, kuka siellä?” Apua saa vain en.

Ei ketään, vain varjot sisään kiirehtää.

Korppikotkat laskeutuu ja tanssii ympyrää.

Astun eteiseen. Vastaanotto on,

kuin vieras olisin kutsumaton.

Ja nuo olennot, kuin taulut seinällään,

puhumattomat ja oudot silmistään.

Vaan keskustelu alkaa kummallinen.

Yks’ tarttuu kitaraan ja laulaa vaikeroiden.

Yks’ tyyppi kaatuileva varastaa ja juo,

pöytäliinan päällä puukkonsa on tuo.

Vaan mitä tapahtuu, miks’ valot pimenee?

Mikä talo tämä on? Miks’ ei kukaan mitään tee?

Mikä on tää hämäryys? Vangiksiko jään,

taloon ruttotautisten, yksin elämään?

Hei, portit avatkaa, sydämemme sulkekaa.

Kuka emäntäni on? Kuka viinin tarjoaa?

Joku lähestyy ja puhuu mulle kuiskaten:

”Oomme aina eläneet ilman seuraa ihmisen.

Me syömme ruohoa, niittyvillan puremme.

Kera viinin katkeran sen alas nielemme.

Ja tyhjin sydämin tässä tuhon talossa,

me rupiin peitetyt oomme ilman toivoa.”

Hevoseni piilotin, susilta jo pakenin.

Mulle näyttäkää paikka, josta valon löytäisin.

Mulle näyttäkää paikka, minne mennä saan.

Missä lattia on suora, missä aina tanssitaan.

”Me emme kuulleet oo katsos’ ihmispuhetta,

vaan aina eläneet oomme tuhon talossa.

Kuin rotat asuneet, kunnes aika meidät syö.

Kunnes saapuu musta, sysimusta yö.”

Kauas talon löyhkästä tahdon, tahdon päästä vain.

Täyttä laukkaa pakenen lyöden hevostain.

Ravaa hevoseni sinne, missä ihmisiä on.

Missä eletään kuin ihmiset, missä ihmisiä on.

<br />

<br />

Thanks to M.A.Tikka