Laila Kinnunen - Lazzarella lyrics

rate me

(Säv. Domenico Modugno, san. Sauvo Puhtila [nimim. Saukki] 1957)

Näin puserosi kukikkaan ja kannet kirjojen

kun saavuit nuori neiti koulutietä kulkien.

Veit isältäsi savukkeen ja äidiltäsi kai

tuo huulten kaari loistavan ja kirkkaan punan sai – kujeillen.

Sun kujeilusi pienet nuo

toi pojat kouluportin luo.

Jos tyttö heitä miellyttää,

he kyllä oottamaankin jää.

Mut’ sinä sanoit yllättäin:

”Ei pojat, tämä ei käy näin.

Mä rakkautta oottaa saan,

se kyllä saapuu aikanaan.”

Aa, Lazzarella,

sait aikaa odotella.

Haihtui oottaen kevätpäivät,

portiltas’ pois jo pojat jäivät.

Ehkä sä silloin kaipasit ystävää.

Sun kujeilusi pienet nuo

ei tilaisuutta toista suo.

Et ritareita nähdä saa,

se aika nyt on jäänyt taa.

Niin vuodet vieri koulukirjat toisiin vaihtaen,

myös muuttui malli puseron ja väri huulien.

Soit korvapuustin toisinaan ja joskus lappusen,

johon olit piirtänyt niin suuren sydämen – kujeillen.

Sun kujeilusi pienet nuo

ei rakkautta luokses’ tuo,

nyt sitä yhä vaille jäät

ja illan kyyneleissäs’ näät.

Jos auringossa kuiskaa: ”Juu.”

Ja kuutamossa huutaa: ”Ei!”

Niin poika siitä hermostuu

ja silloin toinen hänet vei.

Aa, Lazzarella,

saat yksin odotella.

Haihtui kauas koulupäivät,

portiltas’ pois jo pojat jäivät.

Ehkä sä kaipaat vieläkin ystävää.

Sun kujeilusi pienet nuo

ei rakkautta luokses’ tuo.

Et ritareita nähdä saa,

se aika nyt on jäänyt taa.

Lazzarella, aika tuo on jäänyt taa.

<br />

<br />

Thanks to Maria Lush