(Säv. & san. Kikka Laitinen)

Mä ajan ohi Heinolan
ja avaan radion.
Soi lämmin ääni Landolan,
se tuttu biisi on. 

Me tavattiin kai Torvessa,
sä muutit Helsinkiin.
Kun ikävöin mä korvessa,
niin mulle naurettiin... 

Mä  muistan kuinka silloin toivoin
sinut kokonaan,
omakseni ehkä saan
mun nuoreen maailmaan... 

Hei mitä kuuluu sulle nyt?
Sua usein muistelen.
Sun konees’ onko hyytynyt
vai vieläkö saat naisen? 

Mä  itkin, säästin ja mä päätin:
sinuun kaiken satsaan!
Kun tärähdit mun tajuntaan 
kuin viski tyhjään vatsaan. 

Taas ajan ohi Heinolan,
kun matkaan Helsinkiin.
On portit kiinni kahvilan,
sen, jossa suudeltiin. 

En tiedä mitä tekisin,
jos sut nyt kohtaisin.
Voi olla että vieläkin
mä vähän sekoisin. 

Mä  muistan kuinka silloin toivoin
sinut kokonaan,
ilokseni ehkä saan
mun nuoreen maailmaan... 

Hei mitä kuuluu sulle nyt?
Sua usein muistelen.
Sun konees’ onko hyytynyt
vai vieläkö saat naisen? 

Mä  itkin, säästin ja mä päätin:
sinuun kaiken satsaan!
Kun tärähdit mun tajuntaan 
kuin viski tyhjään vatsaan. 

Mä muistan kuinka silloin toivoin
sinut kokonaan,
omakseni ehkä saan
mun nuoreen maailmaan... 

Hei mitä kuuluu sulle nyt?
Sua usein muistelen.
Sun konees’ onko hyytynyt
vai vieläkö saat naisen? 

Mä itkin, säästin ja mä päätin:
sinuun kaiken satsaan!
Kun tärähdit mun tajuntaan 
kuin viski tyhjään vatsaan.

Hei mitä kuuluu sulle nyt?
Sua usein muistelen.
Sun konees’ onko hyytynyt
vai vieläkö saat naisen? 

Mä  itkin, säästin ja mä päätin:
sinuun kaiken satsaan!
Kun tärähdit mun tajuntaan 
kuin viski tyhjään vatsaan.

Hei, hei.
<br />
			     <br />
			     Thanks to M.A.Tikka