Veikko Lavi - Varis Ja Valtion Varatyomies lyrics

rate me

(Säv. Jani Uhlenius, san. Veikko Lavi)

Varis se pohjoiseen matkata mahtoi,

kupu kun yks’ kaks’ einettä tahtoi.

Letkahti reitiltä laiskasti mutkan,

kun näki tietyön ruokailuputkan.

Poliisi juuri salkkuaan aukoo,

henkilötietoja tärkeenä laukoo:

”Hiironen Tapio, syntynyt Juvalla,

rakentaa tietä kortiston luvalla.

Tässä on esillä se syksyinen sakko.

Konnunpasuolle ois’ lähteä pakko.”

Koppi on kuuma ja savu niin sakea.

Turha on Hiirosen ilmeitä hakea.

Nyrkki lyö pöytään et’ tärisevät eväät.

Esille ne manataan ne hattujen keväät.

Ihmistä siitä kun laki ei voi rankasta,

kun haluaa kaivella maailman kankasta.

”Palkka on pieni ja säästöön ei riitä.

Tili on tänään ja maksaisin siitä.”

Poliisin kasvoilla epäilys kulkee.

Aikansa arvellen salkkunsa sulkee.

Ilma on paksu ja mielikin ankea.

Onneksi kirjuri kalkuttaa kankea.

Hiironen Tapio tarmolla kaivaa,

työ se on terapiaa, murhe ei vaivaa.

Varis se valppaana vierellä vahtaa,

kun näkee nokareen niin kurkkuunsa ahtaa.

Lennokki tankkinsa kukkuraks’ täytti,

hiljalleen pohjoiseen matkaavan näytti.

Hiirosen pää on jo maanpinnan tasalla,

isänmaa on vieressä kauniilla kasalla.

Vihdoin se vaivainen iltakin ehti.

Hiirosen stoorissa käännetään lehti.

Tili kun taskussa polttaa ja painaa,

sakko on kaukana kuin vaarivainaa.

Auttavan kätensä taas valtio suopi:

Leijonalääkettä Hiironen juopi.

Kohta on hiiri kuin leijona hurja,

vaihtoa salli ei valtio nurja.

Hiireksi muuttuu se lukkojen takana,

mis’ raudast’ on verhot ja sementista lakana.

Aamulla Hiironen kamppeet lyö säkkiin.

Vaunuhun viedään kuin leijona häkkiin.

Kolmas on päivä jo iltansa puolla,

variskin on perillä suurella suolla.

Siellä se tapaa kurjen ja kuovin,

myös ahkeran ihmisen harmahin juovin.

Tuttu on kolmikko Hiironen Tapio,

synnyinmaan savi sekä valtion lapio.

<br />

<br />

Thanks to M.A.Tikka