Tapio Rautavaara - Isoisän Olkihattu (1970-luvun versio) lyrics

rate me

(Säv ja san. Tapio Rautavaara)

Mä tässä kerran ullakolle yksin kapusin

ja sattumalta vanhan kaapin siellä aukaisin.

Mä sitä pengoin - mitä lienen oikein etsinyt,

niin löysin vanhan olkihatun, tästä kerron nyt.

Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin

ja ullakolle vanhan arkun päälle istahdin.

En aikaa tiedä miten kauan siinä viivähdin,

kun isoisän tarinaa mä hiljaa muistelin.

Ol' kerran pieni hattukauppa sivukadulla.

Niin pientä kauppaa nykyään et löydä todella.

Ja siihen puotiin isoisä kerran piipahti,

hän kauan etsi, olkihatun viimein valitsi.

Vaan valinta se tuskin siinä aikaa vienyt ois’,

kas, syy on toinen, hennonut ei millään mennä pois.

Kun kerran katsoi myyjättären silmiin sinisiin,

jo kaikki hatut ostanut hän kohta olis’ niin.

Näin kului aikaa sinisilmäin vuoksi tosiaan.

Nyt romanssi niin kaunis kohta puhkes' kukkimaan.

Ja joka päivä iltaisin, kun kello tuli kuus’,

nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus’.

Odottavan sulkemista pienen myymälän

ja kahden nuoren kulkevan luo puiston hämärän.

Ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi,

kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi.

Näin kuvat kulki muistoissani hämys' ullakon

ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on.

Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks’ tulevain,

kuin isoisän tarinasta olkihattu vain.

Mut’ ehkä ajan tomun alta joku toinenkin,

joskus pienen muiston löytää niin kuin minäkin.

Näin isoisän olkihattu sai mun laulamaan

ja vanhan kaapin kätköihin sen laitn uudestaan.

<br />

<br />

Thanks to M.A.Tikka