Mika & Turkka Mali - Runoilijat lyrics

rate me

(Säv. Vladimir Vysotskij, san. T. Mali)

Todellinen runoilija osaa kuolla ajallaan.

Sen parempi jos kuolee traagisesti.

Lermontov oli kakskytkuus’, kun marssi kuolemaan.

Leukakeinuun päättyi erään toisen pesti.

Oli Kristus kolkytkolme, kun kertas’ sanojaan:

”Älä tapa, älä viatonta murhaa.”

Pantiin moisesta tuo runoilija ristiin roikkumaan,

eipä kirjoittele eikä mieti turhaan.

Kolkytseitsemän jo täytin. Runoilijan monen muun

muistan vainajana siihen ikään olleen.

Siinä iässä jo Puškin joutui kaksintaisteluun,

Majakovski pyssyn nosti ohimolleen.

Oi petollinen Jumala siis kolkytseitsemän,

mä olen eikä kirkonkellot soikaan.

Byron ja Rimbaud silloin jätti elämän,

vaan yli senkin rajan tänään loikkaan.

Ei kaksintaistelua tarvittu oo lain

ja tyhjänä on seissyt turhaan risti.

Ei verta ohimolle, niihin harmaata jo sain.

Se sattuakin voisi hemmetisti.

Ei laukausta siis, hysteerikot malttakaa:

Vielä hätkähdytän teitä joku kerta.

Partaterällä kun ryömin, ei haavaa laisinkaan

mun ihollain, vain sydän vuotaa verta.

Kas, runoilija eläin on pitkäkaulainen.

Kaiken typistää se pieneen, elämänkin.

Se huitoo veitsellään vain jotain tehdäkseen.

Se jättää rakastetun, ystävänkin.

Hei, vaan mitä teemme me suuret runoilijat nykyään:

Me riudumme kuin vangit haaremissa.

Vähään tyydymme ja elämme myös hiukan pidempään.

Näin mietin viime yönä juovuksissa.

Thanks to M.A.Tikka