Juha Vainio - Mies Itäsaariston lyrics

rate me

(Säv. Markku Johansson, san. Juha Vainio)

Mua Haapasaareen taksivene kyyditsee,

syysmyöhään turisteja muita kun ei käy.

Eikä asukkaitakaan

ole monta sijoillaan.

Mä yhtä sinne lähdin tapamaan.

Hän rantapolun päässä minut kättelee.

Tuo äijä, josta eivät ikävuodet näy.

Polku kiertyy ylöspäin

siinä mennään peräkkäin

ja ukko tarpoo lujaa edelläin.

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin.

On tutun tuima ilme kasvoillaan.

Muodoltansa muistuttaa

ulkoluodon katajaa,

kuin taittua ei voisi milloinkaan.

”Kas, kun et jäänyt Seurahuoneen baaariin”,

hän pysähtyen tekee havainnon.

Kassin pohjaa kopeloin,

näytän pullon jonka toin.

Jo naurahtaa mies itäsariston.

Kun mökissään mies makuun pääsee konjakin,

jo lähes säyseästi mulle tarinoi:

Miten oikeasti niin,

sitä ennen elettiin.

Ei asioita tehty kaupunkiin.

Hän eloisasti kuvaa kylät Seiskarin

ja Tytärsaaret, sieltä morsiamen toi.

Sitten lasin pohjaan juo.

Katseen ulapalle luo

ja lausuu, että riittäpähän tuo.

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin.

Ne verhoutuvat sumuun kyynelten.

Sitten innostuu taas hän

entistäkin enemmän:

”Me omistimme luodon jokaisen.”

Mä tuijotan mun tyttäreni vaariin.

Suursaaressa sen synnyinseutu on.

Vaikka on jo hämärää

silmiin hyvin häämöttää

tuo kaukoranta itäsaariston.

Hän katsoo kauas kadonneisiin saariin

kuin kurkoittaen yli aallokon.

Ja hän elää siksi vaan,

että vielä uudestaan

sais’ kerran kiertää itäsaariston.

<br />

<br />

Thanks to M.A.Tikka