elämä on joenuoma leveämpi kaikkea
mitä voimme vajavaisin sanoinemme mainita
vesiensä paljous virtaa ruumiittemme läpi aina
sama kaipuu kantaa yli vuotten luoteiden

kokemuksin kirjoitetaan
kasvoihin sen tarinaa
kukoistuksen, voipumuksen
merkit äidinkielenään

ja kun ilta tulee tähdet sylissään
syöksemme tulta pimeyteen

elämä on elettävä siellä missä syntyy:
maailmassa ainoassa joka on tai tulee
taivas sama päiväin yllä nauravien, itkeväin
näkymätön aavehahmo heijastuen virtaan

jokea on elämämme
virrankulku vaihtuva
jatkuen kun uppoamme
haamujemme joukkoon