Mä kävelen taas täs, mun reitti menee sun kautta.
Oon kävellyt tästä ohi jo monta kuukautta.
Sä oot varmaan nukkumassa, niin mäkin jos vaan en,
olisi yksin nyt tässä, jos ois kuin ennen.
Sä oot varmaan onnellinen, ainakin toivon niin.
Muistatko sä kuinka paljon silloin rakastettiin?
Se tunne on viel täällä, mut jossain syvällä.
Se on jotain mitä voi olla vaan parhaal ystävällä.

Mitä sulle kuuluu?

Mun täytyy myöntää, et joskus mul on ikävä sua,
vaik nää yhteiset kuvat alkaa haalistua.
En aio pyytää, en syyttää, en itsee nöyryyttää,
vaan pysyy pois jaloista ja etsiä toista.
Mä oon aina ottanut sen minkä elämä tuo,
ja uskon vakaasti siihen et se vie mut toisen luo.
Mä haluun toivottaa sulle nyt kaikkea hyvää,
ja muistahan joskus myös vanhaa ystävää.

chorus

Ja vaikka elämä jatkuukin,
en kadu sitä että sinut kohtasin,
ja mä uskon että myöhemmin,
aika maalaa kuvamme kauniimmin.

Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia.
Hetkii, muistoi ja unelmia.
Osa niist on häipynyt ajan varjoihin,
mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.
Me käveltiin rantaan, jalanjäljet jäi hiekkaan.
Meillä oli jotain kestävää.
Mutta meidän jäljet katos veden virtaan.
Ei sitä pystynyt estämään.

chorus<br />
						     <br />
						     Thanks to Zei-Pii